Psalmi nro 22

Tässä tutkielmasarjassa käyn läpi psalmeja, lyhyet niistä kokonaan ja pidemmistä vain osan niiden jakeista ja eräiden psalmien kohdalla kerron, mitä ne ovat merkinneet elämäni eri vaiheissa ja mitä ne opettavat meille tänään. Uskon muidenkin jo kauan Adonai Yeshuaa seuranneiden kokeneen useita yliluonnollisia asioita elämässään myös psalmien sanoman tiimoilta. Pyrin löytämään netistä kuhunkin aiheeseen sopivan kuvan ja lauluvideon, sillä audiovisuaalinen esitys – kuva, ääni ja kirjoitettu sana - jää parhaiten mieleen kaiken uuden oppimisessa. Lähde kanssani tälle matkalle!

Koska Raamattu on kirjoitettu hyvin patriarkaalisena aikana, niin muutan psalmeissa ne kohdat, joissa viitataan vain miehiin, mutta tarkoitetaan selvästi myös naisia, naisiakin koskeviksi. Käytän sopivissa kohdissa ilmausta ihminen, jolloin sana kattaa myös kaikenikäiset ihmiset. Teen näin siksi, että jakeessa Gal. 3:28 on kirjoitettu: >>Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä HaMashiach Yeshuassa.<<

Aluksi meidän on hyvä hiljentää sydämemme psalmin aaltopituudelle kuuntelemalla seuraavaa laulua, joka liittyy tämän psalmin 22 sanomaan.

https://www.youtube.com/watch?v=VJYgoLDXCcQ&list=PLZ-mAR7BRSdS69LVTm5GyYe2zlLQUgM6G&index=22    

Lyhyt johdanto Psalmiin nro 22

Tämä psalmi kuvaa Vapahtajamme valtavaa kärsimistä meidän tähtemme hänen riippuessaan Golgatalle pystytetyllä ristillä sen ikuisuudelta tuntuneen 6 h ajan, jolloin hän joutui olemaan myös suuren pilkan ja halveksunnan alaisena, kunnes hän lopulta kuoli maailman synnit harteillaan ja hankki uhriverensä kautta ikuisen lunastuksen synnin ja kuoleman vallasta kaikille niille ihmisille, jotka turvautuvat hänen sijaisuhriinsa.

Vanhurskaan kärsimys ja korotus

  

Luemme ensin koko psalmin 22:

1. Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin: "Aamuruskon peura". Daavidin psalmi. 2. Elohimini, Elohimini, miksi minut hylkäsit? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana, kun huudan apua. 3. Elohimini, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. 4. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin ylistyslaulujen keskellä. 5. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. 6. He huusivat sinua ja pelastuivat. He luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. 8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9. "Jätä asiasi Yehowan haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." 10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; 11. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Elohimini hamasta äitini kohdusta. 12. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

13. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, 14. avaavat kitansa minua vastaan, niin kuin raatelevat, kiljuvat leijonat. 15. Niin kuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niin kuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. 16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niin kuin jalopeurat.

18. Minä voin lukea kaikki luuni. He katselevat minua ilkkuen. 19. He jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. 20. Mutta sinä, Yehowah, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. 21. Pelasta minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. 22. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle. 23. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24. Te, jotka pelkäätte Yehowaa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä. 25. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksi huutonsa. 26. Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. 27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Yehowaa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

28. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Yehowan luo. Kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä. 29. Yehowan on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. 30. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. 31. Jälkeen tulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Yehowasta. 32. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Sitten käymme sen läpi

1. Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin: "Aamuruskon peura". Daavidin psalmi. 2. Elohimini, Elohimini, miksi hylkäsit minut? Olet kaukana, et pelasta minua, olet kaukana, kun huudan apua. 3. Elohimini, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. 4. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin ylistyslaulujen keskellä. 5. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. 6. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.  

Jakeet 1-6 Daavidissa asunut Yeshua HaMashiach’n Henki profetoi edeltä käsin Vapahtajaamme ajallaan - tuosta hetkestä laskien noin 1000 vuotta myöhemmin - kohtaavista kärsimyksistä ja uhrikuolemasta. Jae 2 alkaa samoilla sanoilla, jotka Adonai Yeshua huusi ristillä arameaksi: ”Elohi! Elohi! L’mah sh’vaktani?” (Mark. 15:34) Hän kyllä itse tiesi oikean vastauksen, mutta jätti sen etsimisen meille kullekin jälkeensä syntyvälle tehtäväksi.

7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. 8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9. "Jätä asiasi Yehowan haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." 10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; 11. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Elohimini hamasta äitini kohdusta. 12. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

Jakeet 7-12 Jesaja profetoi jakeen 7 mukaisesti jakeessa Jes. 49:7. Jakeet 8-9: Juuri tällä tavalla Adonai Yeshuaa pilkattiin hänen riippuessaan ristillä. Matt. 27:38-44. Emme voi edes kuvitella sitä, miltä Yeshuasta todella tuntui olla hirveissä tuskissa ihmisten pilkattavana ja taivaallisen Isänsäkin hylkäämänä ja hänen tietäessään, ettei tuskista ollut muuta ulospääsyä kuin kuolla niiden vuoksi!

13. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, 14. avaavat kitansa minua vastaan, niin kuin raatelevat, kiljuvat leijonat. 15. Niin kuin vesi minä olen maahan vuodatettu. Kaikki minun luuni ovat irti toisistaan. Sydämeni on kuin vaha, se on sulanut sisimmässäni. 16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttunut kitalakeeni. Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut. He ovat lävistäneet käteni ja jalkani.

Jakeet 13-17 Jakeissa on selkeä kuvaus siitä, miltä Yeshuasta tuntui riippua ristille naulittuna,  verihaavoille ruoskittuna ja janoisena kuumassa auringonpaisteessa aamu yhdeksästä iltapäivään klo 15 asti, kuusi pitkää tuntia valtavien tuskien alla! Jakeesta 17 selviää ristiinnaulitsemistapa, joka ei ollut tiettävästi vielä käytössä Daavidin kirjoittaessa tätä psalmia noin 1000 eaa, vaan se tuli käyttöön vasta 500 vuotta myöhemmin eli noin vuonna 500 eaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiinnaulitseminen

18. Minä voin lukea kaikki luuni. He katselevat minua ilkkuen. 19. He jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. 20. Mutta sinä, Yehowah, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. 21. Pelasta minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. 22. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle. 23. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Jakeet 18-23 Tämä Myös nämä jakeet kertovat edeltä sen, mikä kohtasi Vapahtajaamme hänen riippuessaan säälimättömien tuskien alla Golgatan ristillä! On luonnollista, että hän loppuun asti toivoi tuskiensa vihdoinkin loppuvan, koska niin jokainen ihminen tuollaisessa tilanteessa toivoo. Lisäksi hän teki lupauksen jakeen 23 mukaan, kuten mekin hengenhädässä ollessamme teemme.

24. Te, jotka pelkäätte Yehowaa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, pelätkää häntä. 25. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksi huutonsa. 26. Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa. Minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. 27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi. Ne, jotka etsivät Yehowaa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

Jakeet 24-27 Näistä jakeista ilmenee jo Vapahtajamme kärsimysten jälkeinen aika, jonka Daavid sai Pyhässä Hengessä nähdä ja siitä hän kirjoittaa erityisesti jakeen 26 alussa. Jakeesta 27 selviää sekin totuus, että jos etsimme koko sydämestämme Yehowaa, niin löydämme hänet ja sen seurauksena ylistämme häntä!

28. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palaavat Yehowan luo. Kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä. 29. Yehowan on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. 30. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat. Hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. 31. Jälkeen tulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Yehowasta. 32. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

Jakeet 28-32 Tällainenkin ihana aika on vielä koittava, vaikka näemme nykyisin useimmissa uuspakanoituneissa länsimaissa juuri päinvastaisen suuntauksen eli kristinuskonnosta luopumisen. Ennen tämän ajan koittamista tullaan maan päällä käymään vielä hirvittävä hävityssota, josta jää eloon vain rippeet kaikista kansoista. Kuitenkin juuri nuo rippeet tulevat palaamaan Adonai Yeshuan luo ja tunnustamaan hänen ansainneen kuninkuutensa ja hallintavallan maan päällä! Uskon tällä viitattavan lähitulevaisuudessa siintävään 1000-vuotiseen rauhan aikaan.

- - -

Psalmin 22 jakeen 25 mieleeni nostattama muisto:

- Olen kokenut hyvin vähäisessä määrin tuossa jakeessa mainittua ”kurjan kärsimystä”. Sinä syksynä, jolloin olin vanhempieni ja sisarusteni kanssa ensin muuttanut kesällä Lohjalta Siuntioon, minua hakattiin uudessa koulussa noin 2 viikon ajan päivittäin välitunneilla ja haukuttiin hurriksi, koska nimeni on täysin ruotsinkielinen. Olin silloin 12-vuotias ja koulu, jota kävin, oli suomenkielinen kansakoulu.

- Minut valtasi lopulta niin kova pelko, että halusin lopettaa koko koulunkäynnin, sillä opettaja ei valvonut, mitä välitunneilla tapahtui ja jos olisin mennyt kertomaan siitä hänelle, olisin ilmeisesti saanut kasvoihini ja kehooni entistä kovempia nyrkiniskuja välitunneilla siksi, että olisin kielinyt asiasta. En kuitenkaan uskaltanut lopettaa koulunkäyntiä, sillä pelkäsin isäni reaktioita.

- Tuo pahan kierre loppui vasta kun kerroin äitipuolelleni asiasta ja hän pyysi isosiskoani tekemään jotakin asian korjaamiseksi. Isosiskoni kävi samaa koulua ja pyysi koulun vahvinta oppilasta auttamaan ja puolustamaan minua. Tuo oppilas käski sitä nuorukaista, joka minua mukiloi, pyytämään ennen opettajan luokkaan tuloa minulta kaikkien kuullen anteeksi ja uhkasi hakata häntä, ellei anteeksipyyntöä kuulu.  

- Nuorukainen tuli hitaasti löntystäen ja häpeä kasvoillaan luokseni pyytämään minulta anteeksi. Hän oli romaani, minua vuotta vanhempi. Sanoin, että annan anteeksi sillä ehdolla, jos hän lupaa ettei enää hakkaa minua. Hän lupasi sen ja pitikin lupauksensa. Siihen loppui tuo ongelma. Ehkä olen jo aiemmin kertonut, että ilman tuota ongelmaa en olisi alkanut rukoilla apua ylhäältä, enkä olisi kohdannut elävää Vapahtajaani, jonka puheen sain kuulla yksin kotonani ollessani.

Lopputoteamus psalmiin nro 22:

Tämä psalmi rikkoo aikakausien rajoja monella tavalla. Se kirjoitettiin noin 1000 eaa, toteutui enimmiltä osin vasta yli 1000 vuotta myöhemmin eli kristillisen ajanlaskun alkuvuosina ja tulee toteutumaan lopuilta osin vasta tulevaisuudessa noin 1000 vuoden aikana. Siis aikajänteeksi tulee huikeat, noin 4000 vuotta!

Jos et ole vielä lähtenyt seuraamaan Adonai Yeshuaa, etkä ole saanut kokea sitä, että kaikki sinun syntisi on jo annettu anteeksi, etkä ole saanut syvää rauhaa ja pelastusvarmuutta sydämeesi, niin päätä juuri nyt tehdä aito parannus elämässäsi ja pyydä Häntä tulemaan omaksi Vapahtajaksesi ja kaikista sairauksistasi parantajaksi! Jos tahdot keskustella tästä kahden kesken, niin kirjoita meili: norrgard.leif@gmail.com tai soita minulle: 041 701 1447

Kerro, mitä ajatuksia tämä psalmi on sinussa herättänyt ja miten sen sanoma on sinuun vaikuttanut?

Ensi sapattina, jos Adonai suo, tutkimme yhdessä Psalmia nro 23.