Psalmi nro 27

Tässä tutkielmasarjassa käyn läpi psalmeja, lyhyet niistä kokonaan ja pidemmistä vain osan niiden jakeista ja eräiden psalmien kohdalla kerron, mitä ne ovat merkinneet elämäni eri vaiheissa ja mitä ne opettavat meille tänään. Uskon muidenkin jo kauan Adonai Yeshuaa seuranneiden kokeneen useita yliluonnollisia asioita elämässään myös psalmien sanoman tiimoilta. 

Pyrin löytämään netistä kuhunkin aiheeseen sopivan kuvan ja lauluvideon, sillä audiovisuaalinen esitys – kuva, ääni ja kirjoitettu sana - jää parhaiten mieleen kaiken uuden oppimisessa. 

Lähde kanssani tälle matkalle! 
 
Koska Raamattu on kirjoitettu hyvin patriarkaalisena aikana, niin muutan psalmeissa ne kohdat, joissa viitataan vain miehiin, mutta tarkoitetaan selvästi myös naisia, naisiakin koskeviksi. Käytän sopivissa kohdissa ilmausta ihminen, jolloin sana kattaa myös kaikenikäiset ihmiset. Teen näin siksi, että jakeessa Gal. 3:28 on kirjoitettu:  
>>Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä HaMashiach Yeshuassa.<<

Aluksi meidän on hyvä hiljentää sydämemme oikealle aaltopituudelle kuuntelemalla seuraavaa laulua, joka liittyy tämän psalmin sanomaan.  
https://www.youtube.com/watch?v=u4qbcSYQ4W8&index=27&list=PLZ-mAR7BRSdS69LVTm5GyYe2zlLQUgM6G 


Lyhyt johdanto psalmiin 27

Psalmista ilmenee Daavidin usein toistunut kamppailu vihollisia vastaan ja aseenaan hän käytti rukousta ja vetoamista Yehowan omaan kehotukseen etsiä tämän kasvoja. Psalmi päättyy psalmin 31 tavoin kehotukseen pitää sydän rohkeana ja odottaa apua Yehowalta.

Yehowah on elämäni turva! 

Luemme ensin koko psalmin:

 

1. Daavidin psalmi. Yehowah on minun valkeuteni ja autuuteni, ketä minä pelkäisin! Yehowah on minun elämäni turva, ketä minä kauhistuisin! 2. Kun pahantekijät käyvät minun kimppuuni, syömään lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat. 3. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, sydämeni ei pelkäisi. Vaikka minua vastaan nousisi sota, silloinkin olisin turvassa.

4. Yhtä olen pyytänyt Yehowalta, sitä minä etsin, että saisin asua Yehowan huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Yehowan ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään. 5. Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan. Hän nostaa minut kalliolle. 6. Nyt pääni kohoaa vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät. Riemuhuudoin minä uhraan uhreja hänen majassaan, laulan ja soitan Yehowalle.

7. Kuule ääneni Yehowah, kun huudan! Ole minulle armollinen ja vastaa minulle. 8. Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Yehowah, minä etsin sinun kasvojasi. 9. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä jätä, äläkä hylkää minua, Elohim, minun pelastajani.

10. Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Yehowah ottaa minut hoiviinsa. 11. Yehowah, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden. 12. Älä anna minua alttiiksi ahdistajieni mielivallalle, sillä väärät todistajat ovat nousseet minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

13. Mutta minä totisesti uskon näkeväni Yehowan hyvyyden elävien maassa. 14. Odota Yehowaa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Yehowaa.

Sitten käymme sen läpi 
 

1. Daavidin psalmi. Yehowah on minun valkeuteni ja autuuteni, ketä minä pelkäisin! Yehowah on minun elämäni turva, ketä minä kauhistuisin! 2. Kun pahantekijät käyvät minun kimppuuni, syömään lihaani, niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompastuvat ja kaatuvat. 3. Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, sydämeni ei pelkäisi. Vaikka minua vastaan nousisi sota, silloinkin olisin turvassa.

Jakeet 1-3 Kun olemme Daavidin tavoin tulleet tuntemaan Yehowan omana valkeutenamme ja saaneet kokea hänen todellista apuaan elämässämme, voimme sanoa jakeiden 1-2 tavoin. Vain vanhemmat meistä kantasuomalaisista ovat kokeneet sodan kauhut ja saaneet sinäkin aikana havaita, että apu sodan melskeessäkin tulee ylhäältä kaikille Yehowaan turvaaville.

4. Yhtä olen pyytänyt Yehowalta, sitä minä etsin, että saisin asua Yehowan huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Yehowan ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään. 5. Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä, hän kätkee minut telttansa suojaan. Hän nostaa minut kalliolle. 6. Nyt pääni kohoaa vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät. Riemuhuudoin minä uhraan uhreja hänen majassaan, laulan ja soitan Yehowalle.

Jakeet 4-6 Daavid ei unohtanut Yehowaa päästyään vapaaksi ahdistajistaan, vaan oli oppinut rakastamaan häntä ja siksi hän kaipasi aina vain yhä lähemmäksi hänen yhteyteensä. Sama on myös meidän laitamme, jotka olemme oppineet tuntemaan hänet rakastavana Isänämme. Siksi myös Yehowan temppeli Jerusalemissa oli tullut Daavidille hyvin rakkaaksi.

7. Kuule ääneni Yehowah, kun huudan! Ole minulle armollinen ja vastaa minulle. 8. Sydämeni vetoaa sinun sanaasi: "Etsikää minun kasvojani". Yehowah, minä etsin sinun kasvojasi. 9. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä jätä, äläkä hylkää minua, Elohim, minun pelastajani.

Jakeet 7-9 Daavid tunsi hyvin sen aikaiset pyhät kirjoitukset ja siksi hän viittaakin jakeessa 8 jakeeseen 5. Ms. 4:29 ja luemmekin sen asiayhteydessään eli jakeet 27-31, koska niissä on vakava varoitus siitä, mitä Israelille tulee tapahtumaan, jos he hylkäävät Yehowah Elohimin ja rikkovat tämän antamat käskyt ja säädökset: 
>>27. Ja Yehowah hajottaa teidät kansojen sekaan, ja ainoastaan vähäinen joukko teitä on jäävä niiden pakanakansojen keskelle, joiden tykö Yehowah teidät kuljettaa. 28. Ja siellä te palvelette jumalia, jotka ovat ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, jotka eivät näe eivätkä kuule, eivät syö eivätkä hajua tunne. 29. Mutta sitten sinä siellä etsit Yehowaa, sinun Elohimiasi, ja sinä löydät hänet, kun kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.

30. Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Yehowan, sinun Elohimisi, luo ja kuulet hänen ääntänsä. 31. Sillä Yehowah, sinun Elohimisi, on laupias Elohim. Hän ei jätä sinua eikä hukuta sinua. Hän ei unohda sinun isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille valalla vahvistanut.<<

10. Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Yehowah ottaa minut hoiviinsa. 11. Yehowah, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden. 12. Älä anna minua alttiiksi ahdistajieni mielivallalle, sillä väärät todistajat ovat nousseet minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa.

Jakeet 10-12 Olenkin pohtinut sitä, että millainen suhde Daavidilla oli maalliseen isäänsä Iisaihin? Tämähän ei ollut kutsunut tätä nuorinta poikaansa mukaan Samuelin pyytäessä häntä kokoamaan kaikki poikansa kokoon, jotta hän voisi voidella heistä Israelin kuninkaaksi sen, jonka Yehowah hänelle osoittaisi(?) Daavidin vanhemmat veljet halveksivat Daavidia ja olisikohan ollut tilanne sellainen, että Daavidia halveksittiin muidenkin omaistensa keskuudessa juuri siksi, että hän palvoi Israelin Pyhää lauluin ja harppua soittaen(?)

13. Mutta minä totisesti uskon näkeväni Yehowan hyvyyden elävien maassa. 14. Odota Yehowaa. Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea. Odota Yehowaa.

Jakeet 13-14 Sanoilla ”elävien maassa”*) Daavid kenties tarkoittaa sitä, että tulee saamaan avun ja jäämään eloon muiden elävien pariin Israelissa. Jakeessa saattaa olla myös kätketty profetia hänen ylösnousemuksensa jälkeiseen elämään ikuisuudessa(?) Tuo viime mainittu on myös meille luvattu ihana paikka Luojamme ja Lunastajamme Yeshuan seurassa. Olkaamme mekin lujia odottaen apua ylhäältä, sillä yksikään Yeshuaan turvaava ei ole häpeään joutuva!

*) Elävien maahan viitataan myös jakeissa Jes. 38:11-17 >>11. Minä sanoin: Minä en saa koskaan enää nähdä Yehowaa, Yehowaa elävien maassa, en enää olla niiden kanssa, jotka elävät tässä maailmassa. 12. Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niin kuin paimenen teltta. Olen kutonut loppuun elämäni, niin kuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista. Ennen kuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun. 13. Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti – niin kuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni; ennen kuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun.

14. Kuin pääskynen, kuin kurki minä kuikutan, minä kujerran kuin kyyhkynen; nääntyen katsovat minun silmäni korkeuteen. Yehowah, minä olen ahtaalla, tule puolustajakseni. 15. Mitä voisinkaan sanoa? Hän lupasi minulle ja myös täytti lupauksensa. Hiljaisesti minä vaellan kaikki elämäni vuodet sieluni murheen tähden. 16. Yehowah, tämän kaltaiset ovat elämäksi; niissä on minun henkeni elämä kokonaan. Sinä vahvistat minua ja annat minun elää. 17. Katso, minun parhaakseni koitui katkera murhe. Sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kuoleman kuilusta. Sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taakse.<< 

Psalmin 27 jakeen 9 lopun mieleeni nostattama muisto: 
 
- Luemme uudelleen tuon kohdan >>Sinä olet minun apuni, älä jätä, äläkä hylkää minua, Elohim, minun pelastajani!<< Olen ollut kolme kertaa hyvin lähellä kuoleman portteja korkean kuumeen vuoksi. Ensimmäinen kerta oli ollessani 1971 Rauk:ssa, UUDJP:ssä, Hesan Santahaminassa. Siellä riehui talvella A2-virusepidemia ja kun minussa oli kuumetta + 39 astetta ja lepäsin Rauk:n tiloissa, päättivät kapiaiset siirtää kaikki siellä olevat sairaat Esikuntakomppaniaan.

Otin siis tavarani ja kävelin yli –10 asteen pakkasessa muutaman sataa metriä sinne ja siksi kuumeeni nousi entisestään. Olin kuolemaisillani ja viimeisillä voimillani minun piti mennä vessaan, jossa rukoilin ja sydäntäni kouristi ja silmissäni pimeni. Sinne tuli juuri silloin kaksi lääkintämiestä ja he toivat minulle 2 suolapilleriä ja lasillisen vettä. Otin ne ja kuume - joka oli ollut yli +40 asteen, kenties yli 41 asteen(?), sillä mittauksia ehdittiin tehdä harvoin - laski noin tunnissa +37 asteeseen, kun hikoilin kauttaaltaan. Normaalilämpöni on vain +36,4 astetta.

Toisen kerran sain korkean kuumeen 1970-luvun puolivälissä kastuessani rankkasateessa ollessani Ruotsista laivamatkalla uskovan avioparin luo Hesan Puistolaan. Sanoin siellä heille, että minua pyörryttää ja että kuume on noussut. He pyysivät minua menemään vuoteeseen ja sulkivat oven. Tiesin heidän alkaneen välittömästi rukoilla puolestani. Sitten kuulin, miten rouva viritti kitaransa ja alkoi laulaa (tietämättään) minun lempivirttäni ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se...”

Tuolla rouvalla, joka oli peruskoulun opettaja, oli kirkas sopraano ja erittäin hyvä sävelkorva. Kuunnellessani hänen lauluaan ja virren ihmeellistä sanomaa, koin, että voimakas Pyhän Hengen virta meni ruumiini lävitse ja paranin täysin! HalleluYah! 

Kolmannen kerran sairastuin kovaan kuumeeseen helmikuussa 1977 ollessani töissä Kibbutz Kiryat Anavimissa, Israelissa. Tultuani töiden jälkeen asunnolleni kaaduin vuoteeseeni ja aloin houria ja koin miten oli vaikeaa hengittää. Olin tietoisuuden ja tiedottomuuden rajamailla. Silloin kuulin, miten seinän takana asuvat turkulaiset Salmisen siskokset virittivät kitaransa ja alkoivat laulaa (tietämättään sitä, että olin kuumeessa ja että pidin juuri siitä virrestä) ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se...”

Tytöt Sirpa ja Sisko Salminen, jotka kuuluivat Turun Helluntai-srk:an,  lauloivat sen virren duossa ihanasti ja jälleen voimakas Pyhän Hengen virta meni ruumiini lävitse ja paranin välittömästi! HalleluYah! Liitän linkin tuohon lempivirteeni: 
 
https://www.youtube.com/watch?v=ncCLg8JAf08

Lopputoteamus psalmiin nro 27:

Tämän psalmin sanoma on mielestäni hyvin rohkaiseva ja sydämeen taivaskaipuuta synnyttävä. Eniten minua puhutteli psalmin jakeen 6 loppuvirke >>Riemuhuudoin minä uhraan uhreja hänen majassaan, laulan ja soitan Yehowalle!<< Noin on tapahtunut myös minulle useita kertoja, eikä vähiten niinä kolmena kertana, jolloin sain armon parantua korkeasta kuumeesta! Opettelin tosin soittamaan kitaraa vasta 1972. Olen saanut laulaa muutamassa kuorossa ja oppinut useita hyviä kristillisiä lauluja, joita laulaessa saan täyttyä Pyhällä Hengellä! HalleluYah!

Jos et ole vielä lähtenyt seuraamaan Adonai Yeshuaa, etkä ole saanut kokea sitä, että kaikki sinun syntisi on jo annettu anteeksi, etkä ole saanut syvää rauhaa ja pelastusvarmuutta sydämeesi, niin päätä juuri nyt tehdä aito parannus elämässäsi ja pyydä Häntä tulemaan omaksi Vapahtajaksesi ja parantamaan kaikki sairautesi! Jos tahdot keskustella tästä kahden kesken, niin kirjoita meili: norrgard.leif@gmail.com tai soita minulle: 041 701 1447


Kerro, mitä ajatuksia tämä psalmi on sinussa herättänyt ja miten sen sanoma on sinuun vaikuttanut?


Ensi sapattina, jos Adonai suo, tutkimme yhdessä Psalmia nro 28.